Ja rakkaus kaikkia heitä kohtaan ♥

Menetin taas jotain mikä merkitsi minulle paljon. Sitä ei saa enää takaisin...mutta haluanko takaisin onnettomuuden. Nyt on helpompi olla yksin onneton kuin onneton toisen ihmisen kanssa.Taas todistettiin että parisuhteeseen tarvitaan kaksi osapuolta, toinen ei pysty pitämään suhdetta pystyssä yksin.

Annat toiselle kaiken mitä pystyt antaan, itsesi niin kokonaan kun voit antaa...etkä saa mitään takaisin. Tällä hetkellä elämä jatkaa kulkuaan ja päivä kerrallaan katsotaan mitä se tuo eteen. Mutta se asia on varma että mä en luovuta.En aio jäädä paikoilleen. Joka kerta opin uutta ja yritän muistaa oppimiani asioita.

Tällä hetkellä olen kaikesta huolimatta onnellinen. Mun ympärillä on kaikki ne ihmiset ketkä tarvitsen. Saan sen tuen mitä tarvitsen, tiedän että yksin en pärjäisi.

Olen löytänyt sen minkä luulin jo kadottaneeni, rakkauden.

Oot ajatuksissa päivin ja öin, tuut uniin ja kaikkiin hetkiin

kun oon hereillä.

En olis ihan heti uskonut.

Meidän tie alkoi 25.10.2008 ja jatkuu edelleen :)

Olen seonnut totaalisesti Robert Pattinsoniin. Sairasta, sinänsä.

En koskaan teinivuosieni aikana fanittanut ketään, en edes DiCaprioo,

mutta tää on jotain aivan muuta. Menetän yöuneni siihen ihmiseen, ja

uhraan muutenkin paljon ajatuksia IHMISELLE JOTA EI OLE MINULLE OLEMASSA.

21 vuotiaana ei kuulu seota, varsinkaan näyttelijään, voi voi.

Enkä tiedä mikä siinä ihmisessä viehättä..olisiko ne syötävät silmät, se

valloittava hymy, ne suloisen pörröiset hiukset vai mikä on.

"Everything about me invites you in — my voice, my face, even my smell."

Today I was watching your picture…I had forgot how did you looked like. Immediately when I saw you again, I did remember, softness of your skin, colour of your eyes, shape of your face and that hurts me. I’m not survivor. You are still hanging around in my mind, even I don’t want to. I have a new life and I’m starting to love again. I don’t never ever forget you even you had forget me. Life goes on so am I. You made my summer to be perfect. Only bad thing was that you did left me, but I think my situation is better now. I wish all the best to you Kärlis. I will let you fade away of my mind. Goodbye Boy.

40 päivää odotin…ja turhaan.

Reissu oli ja meni. Ja teki muhun rumemmat jäljet kun osasin itse edes kuvitella. Jälkeenpäin toivon etten olisi koskaan lähtenyt ja olisin antanut itseni vaan unohtaa. Nyt mun sydän huutaa. Se ei huuda ikävää eikä kaipuuta vaan suoraa kipua ja tuskaa. Mitä pahaa olen tehnyt että sain sellaisen kohtelun. Annoin kaikkeni.

Se päivä lähenee ja lähenee ja samalla mun hymy levenee ja levenee mutta silti pelko sisällä kasvaa koko ajan suuremmaksi. Se reaktio kun näen sen ihmisen. Hymyilen ihan varmasti, mutta alkaako itkettää vai naurattaa vai pelottaa. 32 päivää mä olen odottanut tätä hetkeä mikä koittaa viikon päästä. Mitä sen jälkeen? Mitä mun elämälle tapahtuu? Mitä mulle tapahtuu? Pystynkö unohtaan ja jatkaan elämää eteenpäin?

You still illuminate my life even you’re not here anymore.

Hey Boy, I miss you so much.

This feeling won’t leave me alone. Every night before I go to sleep I’m just thinking of you and every thing what we did do together. Why did you took my heart with you?